Sinttumaria

Skippasin todella pitkään tämän tekstin kirjoittamista, koska aihe tuntuu todella rankalta. Halusin kuitenkin kirjoittaa tämän, koska toivon ja uskon, että tästä olisi apua joillekin ihmisille jotka ovat joutuneet tai joutuvat joskus kokemaan seksuaalistaväkivaltaa.           Kyseinen haaste lähti liikkeelle, kun Amerikkalainen näyttelijä Alyssa Milano kertoi twitterissä, kuinka hän oli joutunut seksuuaalisen häirinnän uhriksi. Tästä tuli nopeasti maailmanlaajuinen ilmiö, kun näyttelijä itse kehotti muitakin uhreja tuomaan asian esille. Monet ihmiset ovat hämmästyneet, kuinka yleistä tämän muotoinen väkivalta on.           Milanon painottaa, että kaiken väkivallan suhteen on noudatettava nollatoleranssia koko maailmassa, niin työpaikoilla kuin yksityiselämässäkin. Tämä ongelma ei koske vain Amerikkaa, vaan koko maailmaa-- Tämä on maailmanlaajuinen, haitallinen ílmiö. Seksuaaliväkivalta on yksi pahimmista asioista,  mitä toinen ihminen voi toiselle tehdä. Seksuaalinen väk

Olen viime aikoina unohdellut ja sekoillut todella monien asioiden kanssa. Puhelimeni on jäänyt junaan, unohtanut junalippuja, hävittänyt avaimeni sekä kaikkea muuta todella typerää. Unohteluni saattaa osittain johtua vain tästä "kiireestä" mitä luon itselleni ja ympärilleni. Minä tavallaan ahdistun siitä ja näin ollen alan unohtamaan asioita. Silloin muistan: ei liikaa rautoja sinne tuleen! Me kaikki teemme joskus virheitä. Virheiden tekeminen tekee meistä ihmisiä. Virheiden tekeminen saatta kuitenkin joskus tuoda meille ärsyyntyneen, mielensäpahoittaja-olon ja näin ollen saatat purkaa sitä toisiin, ja oravanpyörä saa uuden alun. Itselleni oli aikoinaan todella vaikea hyväksyä huonoja koenumeroita. Aina kun sain "huonon" numeron, rupesin itkemään ja olin todella pettynyt. Silloinkin yleensä kysessä oli ollut useita huolimattomuus virheitä, jotka olivat kasaantuneet ns. "huonoksi" numeroiksi. Minulle huonoja numeroita olivat kaikki alle kahdeksan. Kahd

Moikkaaa! Olen ollut tänään ihan super onnellinen mun saavutuksista! Tammikuussa mulla ei ollut tietookaan edes yhden kilometrin juoksemisesta. Olin todella huonossa kunnossa fyysisesti sekä henkisesti. Tammikuussa painoin kokonaiset 90kg! Siitä on tultu paljon alas. Kovaa duuniahan se oli, mutta olen ylpeä itsestäni. Aion kertoa tästä prosessista tarkemmin tulevissa blogiteksteissä, kun saan kehonmuokkauskurssin loppuun! :) Tosiaan olin tänään juoksemassa Osmon Superhölkässä N/M19 sarjassa. Sarja oli ilmeisesti yhteisesti naisten sekä miesten sarja (tai ainakin näin ymmärsin) mutta netti tuloksissa ne on/tulee olemaan erikseen. Sarja oli tarkoitettu 19 vuotiaille, ja siitä alempi sarja oli 15 vuotiaille. Tunsin kuuluvani enemmän tuohon ylempään sarjaan. Aamulla heräsin todella aikaisin (7.30) syömään puuroa, jugurttia ja mustikkakeittoa. Sen jälkeen pakkasin tavarat ja lähdin kävelemään kisapaikalle. Kisapaikka oli täällä Pieksämäellä, uimahallin takana. Ilmoittautuminen oli urh