Sinttumaria

Hei! Siitä on nyt pitempi aika kun julkaisin viimeksi. Parissa viikossa on kerennyt tapahtua vaikka mitä ihanaa. Olin töissä avioliittoleirillä lastenohjaana 5-6 vuotiaissa tytöissä. Leirin jälkeen olen maannut viikon sängynpohjalla flunssassa.           Tämän vuoden leiri oli mielestäni erityisen hyvä aikaisempiin vuosiin verrattuna, jolloin olen itse ollut mukana. Tutustuin ensimäistä kertaa leirillä uusiin ihmisiin, jotka osoittautuivat todella ihaniksi. Toivon, että nään heidät ensi leirillä, jotta saataisiin yhtä mahtava leiri ensivuodellekin!            Lapset olivat todella ihania. Jo ennen leirin alkua tunsin, että Jeesus on läsnä koko leirin ajan ja ohjaa meitä tekemään oikeita valintoja lasten ja muidenkin asioiden suhteen. Tämän huomasin, kun näin ensi kertaa omat nimetyt lapseni. Minulla oli 4 ihanaa tyttöä, omilla mielipiteillä ja vahvoilla tunteilla varustettuna. Varsinkin nuorimpien kohdalla tunsin, kuinka Jumala siunasi heitä, koska tiesin, että juuri minä osasin

Moikka taas! Tämän päivän aiheena on onnellisuus. Mitä se tarkoittaa? Miltä se tuntuu? Miten voin tuntea oloni onneliseksi? Tässä on minun tarinani! En muista koskaan tunteneeni itseäni näin onnelliseksi. Luulin aikaisemmin, että olen onnellinen kun saavutan tätä ja tuota, kun olen hyvä tässä tai tuossa. "Ehkä olen onnellinen joskus tulevaisuudessa..." MUTTA , onnellisuuden ei tarvitse olla kiinni näistä asiosta. Miksi et salli itsesi olla onnellinen nyt? Mikä estää sinua? Onko ne pahat ja stressaavat ajatukset? Työkiireet? Itse teen paljon ajattelutyötä vapaa-ajallani, koulussa ja terapiassa. Stressaan kauheasti koulumenestyksestä ja erilaisista kiireistä. Terapeuttini jäi lomalle kesäkuun lopusta ja olin siitäkin ylimääräisen kuormittunut, koska en osannut yhtään sanoa, että miten pärjäisin ilman häntä. Todellisuudessa pärjään ihan hyvin. Kyse ei ollut kuin viiden viikon lomasta. HETKINEN?! LOMASTA?! Siinä kohtaa tajusin että minunkin pitäisi pitää huolivapaata

Hei! Tervetuloa ensimäiseen blogiini! Tämän blokin tarkoitus on toimia tietynlaisena "päiväkirjana" itselleni, mutta haluan jakaa ajatuksiani ja tekemisiäni teille tsemppaavana kirjoittajana. Olen aina tykännyt kirjoittamisesta enemmän kuin lukemisesta. Kirjoittaminen on minulle tietynlainen intohimo. En halua kuitenkaan jauhaa teksteissäni tätä "himoa" joten nyt asiaan! Aion pitää blogini hyvinkin elämänmyönteisenä, kertoillen omia kommeluksiani,mikä on auttanut minua selviämään vaikeista tilanteista ja tunteista. Minulla on tähän ensimäiseenkin itselleni todella tärkeä huomaaminen. Aloitetaan siis! Alkuvuonna 2017 olin todella pettynyt itseeni. Olin lihonut jo useamman vuoden ajan n. pari kiloa kuussa. Painoin silloin melkein 90 kiloa. Vihasin omaa peilikuvaani, ja löllövää vartaloani. En pahemmin harrastanut liikuntaa ja minulla oli tapana syödä salassa paljon herkkuja. Herkkujen syöminen oli minulle tietynlainen pakkomielle, koska hain siitä tietynlaista