Minun tarinani seksuaalisuuteni löytämisestä

 Siitä on aikaa kun olen kirjoittanut viimeksi, vuosia ihan. Tässä vuosien varrella on tapahtunut paljon. Kello on melkein kaksi yöllä, mutta en saa unta, ja kirjoittajan himoni heräsi jälleen.

 Katsoin netflixistä dokumenttia nimeltä Pray away, joka kertoo exodus nimisestä järjestöstä, niinsanotusta  "eheytysliikkeestä" jonka tarkoitus oli parantaa ihmisiä, jotka kokivat olevansa jotain muuta sukupuolta, kuin mihin olivat syntyneet tai ihmisiä jotka kokevat romanttista ja/tai seksuaalista "himoa" samaa sukupuolta kohtaan. Dokumentissa oli entisiä tämän liikkeen edustajia ja kannattajia, jotka avautuivat samalla kokemuksistaan. Kaikki nämä ihmiset olivat oikeasti seksuaalivähemmistöön kuuluvia. 

Erityisesti mieleen painui lesbo naisen tarina. Hän oli tunnustanut kuusitoista vuotiaana äitilleen olevansa seksuaalisesti kiinnostunut naisista, jota äitinsä ei ottanut mitenkään hyvin. Äiti oli ottanut yhteyttä tunnettuun pastoriin, joka nimenomaan teki tätä "käännytys työtä". Nuori laitettiin terapiaan ja ryhmäterapiaan, jota piti ihmiset joilla ei ollut mitään tietämystä seksin moninaisuudesta, seksuaali ja sukupuoli identiteetistä tai mistään muustakaan. 

Tälle liikkeelle seksuaalisuus ja kiinnostus samaa sukupuolta kohtaan oli vaan käyttäytymistä. Lesboudesta ja homoudesta pääsee eroon vaan kun ei vaan tee sitä enää. Ja ainoat syyt, miksi tällainen "käyttäytymismalli" on tullut ihmisille on joko huono isä/äiti suhde tai jokin traumaattinen tapahtuma menneisyydessä. Erityisesti mieleen painui tässä kohtaa se, kun tämä nainen oli kysynyt, että kun hänellä on hyvä suhde molempiin vanhempiinsa eikä ole kokenut mitään traumaattista menneisyydessä, niin miksi hän silti on tällainen? Vastaus oli yksinkertaisesti vaan se, että ihmiset unohtavat monesti tällaiset traumaattiset tapahtumat. (Mihin en kyllä usko tippaakaan.) 

Nuoret jotka painivat tällaisten asioiden kanssa, ovat hyvin herkkiä ja hakevat hyväksyntää. Tällainen liike, ja ylipäätään nykypäivänäkin uskonnolliset piirit tarjoavat yhteen kuuluvuutta, hyväksyntää ja rakkautta. Enkä missään vaiheessa aio sanoa, että se olisi väärin. Minusta on hienoa, että on paikkoja missä ihmiset voivat saada tuntea ja kokea näitä asioita. On todella tärkeää, että ihmisillä on paikkoja missä on hyvä olla. 

Mutta nimenomaan näistä syistä tämäkin nainen yritti kokoajan päästä kiinni tähän yhteisöön, että ei olisi niin syntinen, niin halveksittava, koska on lesbo. Tämä "käännytysterapiahan" toimii, koska ihmiset laakkaavat toimimasta näillä "syntisillä" tavoilla. Todellisuudessa kuitenkaan kiinnostus samaa sukupuolta kohtaa ei häviä koskaan. Tämä nainen vietiin niin pitkälle tässä ryhmässä, että naisesta tuli liikkeen keulakuva. Mutta se repi hänen sieluaan sisältä, mutta jatkoi toimintaa, koska hänestä tuntui, että hänet hyväksytään ja häntä rakastetaan, vaikka todellisuudessa kukaan ei rakastanut häntä sellaisena kuin hän oli. 

Nämä kaikki ihmiset dokumentissa, jotka olivat joskus tämän liikkeen keulakuvia, ovat nykyään omia itsejään. He katuvat rankasti kaikkia niitä valheita itselle, mutta myös niitä, mitkä tehtiin tämän liikkeen hyväksi. He elävät nykyään onnellisesti suhteissa, missä ovat aidosti rakastettuja.

Dokumentti tuo hyvin esille sen, miten paljon tällainen "käännyttäminen" oikeasti traumatisoi ihmisiä. Miten paljon sisäistä tuskaa tämä tuo ihmisille, jotka eivät koe olevansa hyväksyttyjä. Nuoret tappoivat itsejään, koska kokivat olevansa pahoja ihmisiä, syntisiä, koska he eivät voineet "parantua" niinkuin nämä keulahahmot sanoivat tehneensä. Näillä ihmisillä oli kirjaimellisesti lukemattomien nuorten verta käsissä. Moni tällaisesta "käännyttämisestä" selvinnyt joutuu käymään pitkän traumaterapia prosessin. Ja tätä "käännyttämistä" tapahtuu edelleen. Exodus liikettä ei enää ole, mutta niin kauan kuin maailmassa on homofoobikkoja niin on myös käännyttämistä. 

Tämä dokumentti sai todellakin miettimään itseäni. Vaikka tarinani ei tältä osalta ole todellakaan näin raju, se kuitenkin tuo esille tämän maailman, tämän yhteiskunnan normeja. 

Kun mietin elämääni taaksepäin, huomaan ensimäiseksi, että minulla ei ole koskaan, ei koskaan ole ollut kiinnostusta miehiå kohtaan. (sori ex poikaystävät). Minulla on ollut poikaystäviä, mutta mikään suhde ei kestänyt kauaa. Minulle poikaystävät olivat kivoja ihmisiä, mutta en koskaan osannut ajatella kenenkään heidän kanssaan tulevaisuuttani. En pitänyt heitä romanttisesti tai seksuaalisestikkaan kiinnostavina.

Vaikka en kasvanut varsinaisesti homofoobisessa ympäristössä, en koskaan pitänyt lesboutta vaihtoehtona. Totta puhuen, mä jopa vihasin homoja ja lesboja. En voinut mitenkään ymmärtää, miksi seksuaalivähemmistön porukka haluaa väkisillä mennä naimisiin kirkossa tai papin vihittämänä. Mä hain paljon hyväksyntää monista eri paikoista ja isoimmaksi paikaksi tuli kirkko. Tapasin siellä paljon ihmisiä, sain hyväksyntää, tunsin, että kuulun johonkin, silloin tunsin, että myös mun läheiset olivat ylpeitä mitä silloin olin. Silti jokin puuttu. 

Mä olin tosi pitkään kiinni tällaisessa ajattelumallissa, ja mua pelotti erota siitä edes vähän. Mulla on ollut aina naispuolisia ihastuksia, mutta en koskaan tehnyt niille mitään, koska en pitänyt sitä vaihtoehtona, ihan kuin lesbouttani ei olisi ollut edes olemassa. En ajatellut sitä faktaa, että  olin jo ala-asteella piirtänyt naiskehoille tissejä, katsonut ja ihannoinut naisia, ihastunut ylempiin luokkalaisiin ect. 

Kun mä muutin mun nykyiselle paikkakunnalle kaikki tämä yhteisö ja ihmiset jäi taakse. Silti pidin samasta ajattelumallista kiinni reilun vuoden. 

Mutta sitten yhtenä syksyn viikonloppuna olin baarissa, pienessä humalassa. Olin tulossa vessoilta ja ajattelin, että voisin kohta lähteä kotiin. Mä näin yhden naisen, katsoimme toisiamme silmiin, mentiin tanssi lattialle ja suutelimme pitkään. Mikään ei ollut koskaan tuntunut niin hyvältä, oikealta. Mut sen illan jälkeen kävin aikamoisen pyörremyrskyn läpi. Koin itseni syntiseksi, likaiseksi ja pahaksi ihmiseksi, koska minulle oli opetettu, että lesbous on syntiä. 

Ensimäiseksi kerroin kavereilleni, joilleka tämä ei oikastaan ollut edes yllätys. Täti oli ensimäinen sukulaisistani. Isälleni ja muille kerroin vasta kun olin ollut ensimäisen tyttöystäväni, ensi rakkauteni kanssa yhdessä noin kuukauden. Kaikki läheisistäni ei ottanut asiaa ihan niin kuin toivoin, mutta tärkeimien ihmisten kanssa olen edelleen väleissä. Nykyään olen oma itseni ja ylpeä siitä. Mietin välillä vieläkin, miksi vihasin seksuaalivähemmistöön kuuluvia niin paljon. Miksi halusin kieltää asioita, mitä itsekin haluan tulevaisuudessa, lapset, avioliiton ect. 

Minun mielestäni jopa minun tarinani antaa hyvän esimerkin siitä, miksi näistä asioista pitää puhua. Myös meidän yhteiskunnassa, suomessa, on nuoria, jotka käy samaa asiaa läpi kuin minä kävin. Se on tarpeeksi vaikeaa löytää oma seksuaalisuus tai painia sukupuoli identiteetin kanssa koska ei sovi yhteiskunnan normeihin, ilmankin uskonnollista painostusta ja siitä aiheutuvaa syyllisyyden ja pahan ihmisen tunnetta. Maailmassa on yhä valtioita, joissa on lailla kiellettyä kuulua seksuaalivähemmistöihin.  Maailmassa on yhä ihmisiä, jotka pitävät tällaisia ihmisiä sairaina. 

Lesbouteni ei ole sairaus, se on mitä minä olen. Toivon kovasti, että nuoret, jotka kamppailevat tällaisten asioiden kanssa, löytäisivät turvallisia aikuisia, keiden kanssa puhua asiasta, ja jotka auttaa heitä ymmärtämään ja kasvamaan omana itsenään. Toivottavasti maailma olisi vielä joku päivä paikka, missä tällaisia asioita ei tarvitsisi edes miettiä, vaan ihmiset saisivat olla omia itsejään. 

Ohessa poimintoja, mitä olen löytänyt kun tutkin asiaa lähemmin. 

Exodus on lopettanut toimintansa 2012 ja puheenjohtaja on pyytänyt syvästi anteeksi niiltä, joiden "eheytymistä" he ovat pyrkineet edistämään. Kuitenkin kaikki alajaostot eivät tätä hyväksyneet tätä, vaan erosivat exodus internationalista. Edelleen toiminnassa on Exodus Global Alliance, Amerikassa on lisäksi useita eri kirkkoja palveöevia alajärjestöjä, muunmuuassa katolisille, metodisteille ja mormoneille. On myös esimerkiksi erillisiä järjestöjä värillisille ja omaisten vertaistukeen painottuvia ja paikallisia järjestöjä. Euroopassa toimintaa on useissa maissa, pohjoismaissa toimii Medvandrarna Ruotsissa, Til Helhet Norjassa, Basis Tanskassa sekä Suomen Elävät Vedet ry Suomessa. 

Nykyään tätä liikehtimistä kutsutaan Ex-gay-liikkeeksi. Ex-gay-ryhmien on todettu lievittävän sitä ahdistusta, joka aiheutuu uskonnollisten arvojen ja seksuaalisen suuntautumisen välisestä jännitteestä, sekä auttavan terapiaan osallistuneita muokkaamaan identiteettiään suhteessa seksuaalisuuteen. Tämä ei kuitenkaan muuta seksuaalista suuntautumista sinällään. 

Ex-gay liikkeiden vastapainoksi on syntynyt myös niin sanottuja ex-ex-gay-liikkeitä, joissa on jäseninä henkillöitä, jotka ovat aiemmin osallistuneet ex-gay-liikkeiden toimintaan mutta sittemmin todenneet ns. "eheytysterapian" olleen tehotonta tai jopa vaarallista ja jotka ovat sittemmin hyväksyneet oman seksuaalisen suuntautumisensa. 

Kalifornian osavaltion senaatti hyväksyi kesäkuussa 2012 lain, jonka mukaan alaikäisille ei saa antaa "eheytysterapiaa". Samanlaisia lakialoitteita on myös muissa osavaltioissa yhdysvalloissa.

Suomen Elävät Vedet on suomalaien herätyskristillistaustainen järjestö, joka pyrkii edistämään tunne-elämän ja seksuaalisuuden eheyttä. Järjestössä on yhteyksiä maailmanlaajuisen kristilliseen ex-gay-liikkeeseen. Järjestön takana toimivat ihmiset uskovat, että homoseksuaalisuudesta voi kääntyä heteroksi. Kotisivuilla viitataan homoseksuaalien eheyttämiseen keskittyvään Psykiatrijärjestö NARTH:iin, (National association for research & Therapy of homosexuality.) sekä tämän johtajan Joseph Nicolosin kokemuksiin homoseksuaalien muutosterapian antamisesta. 

Homoseksuaalisuus Suomalaisen järjestön mukaan on psykoseksuaalinen kehityksen häiriö ja rikkinäisyyttä, mutta ei sairaus tai mielenterveyden ongelma Aslan pyrkii tukemaan kaikkia, jotka haluavat kasvaa miehisyyden, naiseuden, seksuaalisuuden tai ihmissuhteiden alueilla. Erityisryhmistä huomioidaan seksiriippuvaiset, hyväksikäytön uhrit ja homoseksuaalit, jotka haluavat muuttua heteroseksuaaliseen suuntaan. Aslan määrittelee termin ex-gay homoseksuaaliksi, joka ei vakaumuksensa vuoksi halua toteuttaa homoseksuaalisuuttaan, kun taas täyden muutoksen homoseksuaalista heteroseksuaaliksi kokenut henkilö on ex-homoseksuaali.

Aslan ilmoittaa noudattavansa periaatetta, jonka mukaan "jokaisella homolla tulee olla oikeus päättää itse haluaako hän homouteen sopeuttavaa vai muutosterapiaa. Mikäli asiakkaan päätös sotii terapeutin arvomaailmaa vastaan, hänen tulee ohjata asiakas toisenlaiseen terapiaan." Aslan perustelee kantaansa sillä, että vaikka homoseksuaalisuus on poistettu psykiatrisesta sairausluokituksesta (ICD-10), jäljellä on diagnoosi "itseä häiritsevä seksuaalinen suuntautuminen", jonka perusteella muutosta haluava homoseksuaali on oikeutettu saamaan muutokseen tähtäävää terapiaa.

2008 Seta on antanut kritiikkiä/syytöksen näistä eheytyshoidoista koska he tarjoaa homo- ja biseksuaaleille pseudotieteellisiä eheytymishoitoja. Nämä muodostavat riskin, sillä Yhdysvaltain psykiatriyhdistyksen (APA) mukaan seksuaalisen suuntautumisen muutosterapiat ovat epäeettistä terveysalan ammattilaisten käytöstä, sillä ne onnistuvat harvoin ja epäonnistuessaan aiheuttavat potilaalle itsemurhariskin. Tästä riskistä ei yleensä anneta tietoa ennen terapian aloittamista. Setan tietojen mukaan tiettyihin uskonnollisiin ryhmiin kuuluvat vanhemmat ohjaavat myös alaikäisiä lapsiaan eheytystoimintaan. Seta vaatikin terapian käsitteen määrittelyä lääketietellisin kriteerein, mielenterveyteen liittyvien uskomushoitojen valvonnan tiukentamista, sellaisten alaikäisille tarjoamisen rajoittamista ja potilasta vahingoittavan hoidon korvausvastuun velvoittamista. Järjestö on myös erotettu TEK:istä  (terveyden edistämisen keskuksesta). Myös järjestön suhde evlut. kirkkoon on ongelmallinen. 

Eräs anonyymi kertoo järjestyksen toiminnasta näin: "Vastoin omaa selkeää ja syvää kokemustaan homoseksuaalin pitäisi ajatella tulevansa eheäksi ainoastaan heteroseksuaalisessa suhteessa. Ellei hän ajattele näin, hän on tietämätön tai syntinen. Spontaanisti syntynyttä, toimivaa ja valmiiksi olemassa olevaa homoseksuaalista identiteettiä pidetään epäterveenä ja valheellisena. Määrittelemättömässä tulevaisuudessa odottavaa, epäkiinnostavaa ja ehkä lopulta täysin tavoittamatonta heteroseksuaalista identiteettiä puolestaan pidetään terveenä ja aitona."

Tässä tällainen setti tällä kertaa!

https://www.psy.fi/blogit_ja_kannanotot/suomen_psykiatriyhdistyksen_kannanotto_eheytysterapioihin.1313.blog

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_El%C3%A4v%C3%A4t_Vedet (29.10.2021)

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ex-gay-liike