Sinttumaria

Mulla oli vähän aikaa sitten tilanne, että elämässäni oli paljon kiirettä, stressiä sekä paljon koulutehtäviä. Stressi on ollut minulle aina jonkinlainen ongelma, sillä aina kun kiire lisääntyy tai jokin asia vaan tuntuu hankalalta, stressilevelit nousee. Kun Stressi nousee, siitä yleensä seuraa ylikuormitusta, ahdistusta ja masentuneisuutta.                        Monesti, kun elämässäni on tuollainen tilanne alkaa jopa kehoni voimaan pahoin. Maha saattaa mennä sekaisin sekä palautuminen treeneistä tuntuu mahdottomalta. Päässä ei pysty keksittymään enää treeneihin, vaan huomio kiinniittyy (vaikka ei haluaisikaan) väkisillä kaikkiin asioihin mitkä ovat jääneet tekemättä tai mitä pitäisi tehdä.                       Onneksi olen oppinut lukemaan itseäni ja kehoani jo sen verran, että tajusin olevani todella ylikuormittunut, ja lihakset tuntuivat kaikin puolin olevan jumiss...

Tämä on varmasti yksi kysytyimpiä kysymyksiä ysiluokkalaisilta tai ihmisitä jotka eivät käy lukiota. Miten selviän koeviikoista? Miten jaksan joka päivä tehdä uuden aineen kokeen ja valmistautua seuraavaan? Eikö aineet ala mennä päässä jo sekaisin? No, tässä ois nyt pari mun vinkkiä! ;) Tosi asissa koeviikot eivät ole kauhean rankkoja. Ne ovat itseasiassa koko jakson helpoin viikko! Jos olet opiskellut asiat kunnolla kurssin aikana, ei sinulla ole enää kauheasti uutta asiaa opeteltavana. Silloin ei tarvitse kuin kerrata asiat edellisenä iltana, ja seuraavana päivänä näyttää osaamisesi tunnilla. Monet sortuvat, varsinkin ensimäisillä koeviikoilla lukemaan edellisenä iltana koko kirjan läpi, kun tunneilla on vaan naurettu ja piirretty kynällä pulpettiin. Sitten onkin kiva paniikki päällä lukea kirja läpi, etkä todellisuudessa oppinut siitä yhtään mitään. Nukuit huonosti yön, koska lukemiseen meni suurin osa yöstä. Seuraavan päivän koe menee ihan penkin alle.    Kannattiko?...

Heippatirallaa taas täälläkin puolella! Olen pitkään jo haaveillut tän tekstin kirjoittamisesta ja julkaisemisesta, sillä tämä on ollut yksi elämäni parhaimmista päätöksistä. Toisaalta tekstin julkaiseminen hiukan jännittää. Eli siis: Viime tammikuussa vaakamittari alkoi näyttää uhkaavasti huomattavaa ylipainoa. Tiesin, että ongelma oli ollut pitkäaikainen, ahmimisien ja liikkumattomuuden takia. Muistan kuinka minua ahdisti vuosia sitten, kun vaaka näytti yli 70 kiloa. Silloin olin päästänyt itseni vielä parisenkymmentä kiloa lihavemmaksi. Kun vaaka näytti tammikuun alussa sitä pelottavinta numeroa, 90kg, päässäni rasahti. Rupesin pohtimaan, että haluanko jatkaa tässä epäterveellisessä kierteessä, lihoa, lohtu syödä ja lihoa taas. Vai haluanko elää terveellistä, normaalivartaloisen elämää, energisenä ja hyvinvoivana. Halusinko parantua, vai halusinko jatkaa sairastamista. Tämä päätös ei missään tapauksessa tullut minkää muun ihmisen vaikutuksesta, että joku olisi haukkunut tai...

Olen aina tykännyt laulaa. Pienenä joskus jopa haaveilin esiintymisestä. Jo ensimäisellä luokalla pääsin kuoroon. Silloin vielä pelkäsin yksin esiintymistä. Koulussakin aina lauloin ääni korkealta vikisten yksin laulukokeissa opettajalle. Minua pelotti niin paljon, ettei opettaja pitäisi laulustani. Kuorossa kuitenkin pääsin harjoittelemaan esiintymistäni. Aloin tykkäämään ja nauttimaan esiintymisestä. Suorastaan rakastuin siihen, kun sain hetken olla huomion keskipiste ja ihmiset nauttivat laulustani. Vähän vanhempana olin muutamassa näytelmässä ja musikaalissakin mukana. Rakastin näyttelemistä yhtä paljon kuin laulamistanikin. Olen ollut muutaman vuoden verran myös laulutunneilla ja sitä kautta myös laulellut erilaisissa tapahtumissa. Olen ollut kaksi vuotta mukana Pieksämäen Lucioissa. Aikaisemmin airueessa ja tänä vuonna (kolmas vuosi) Lucia-neitona. Rakastuin jo ensimäisenä vuonna Lucioiden tuomaan sanomaan. Valon tuominen ihmisten elämään tänä kylmänä ja pimeänä vuodenaikan...

Talvi on monelle ihmiselle kaikista raskin vuodenaika. Aamulla kun lähtee töihin on pimeää, ja kun pääsee töistä on pimeää. Aurinkoa ei oikeen näy missään ja unentarve kasaantuu kuormittamaan aivoja. Viime talvi oli itselleni todella kiireistä aikaa. Menin aamulla kouluun, koulusta harkkoihin, sieltä kotiin syömään, läksyt ja nukkumaan. Päivistäni puuttui itselleni pakollinen lepo ja yksinolo. Harrastukset alkoivat tuntumaan enemmän työltä ja pakkopullalta kuin kivalta ja voimaa antavalta. Silloin en osannut vielä kunnolla arvioida omaa jaksamistani, vaan menin eteenpäin kuin höyryveturi joka odottaa rikkoutumista. Tänä talvena olen kuitenkin viisaampi. Kaikki pakolliset jutut on kirjattu kalenteriin ja uusia juttuja otetaan mukaan vasta kun olen varma jaksamisestani. Olen varannut kalenteriini aikaa myös itselleni, treeneilleni ja kirjoittamiselle. Muuten olisin "hyödyntänyt" niidenkin ajan muilla kivoilla, mutta raskaammilla jutuilla. Koska olen oppinut omista virheis...

Moikka! Siitä on nyt aika kauan aikaa kun olen tuottanut tekstiä tänne viimeksi. Koulussa on ollut paljon kiireitä, on pitänyt lukea kokeisiin ja tehdä kurssitöitä. Lisäksi olen treenaillut ja suunnitellut aikatauluja itselleni sopiviksi. Aikamoista vekslaamista siis kokoajan. Ajattelin kuitenkin tuoda tänne ajatuksia mun suunnitelmista tulevaisuudessa. Kävimme koulun kanssa Kuopion abipäivillä, missä oli todella paljon esillä erilaisia koulutusvaihtoehtoja ja yliopistoja. Ennen sinne menoa minulla oli suhteellisen tarkka suunnitelma, mitä teen lukion jälkeen, mutta tuo reissu nostattikin ihan uusia ajatuksia. Ennen ajattelin lähteväni ensimäisenä vaihtoehtona lukemaan psykologiaa. Tuo reissu toi todella vahvasti esiin sen, että ei, se ei ole minun juttuni. Toisena vaihtoehtona olin ajatellut sairaanhoitajaa, mikä ei valitettavasti ollut vaihtoehdoissa koulutuspaikkaesittelyssä. Haave tuostakin ammatista on alkanut laantumaan. Uutena tulokkaana (siis oikeasti vuoden sisään!)...

Skippasin todella pitkään tämän tekstin kirjoittamista, koska aihe tuntuu todella rankalta. Halusin kuitenkin kirjoittaa tämän, koska toivon ja uskon, että tästä olisi apua joillekin ihmisille jotka ovat joutuneet tai joutuvat joskus kokemaan seksuaalistaväkivaltaa.           Kyseinen haaste lähti liikkeelle, kun Amerikkalainen näyttelijä Alyssa Milano kertoi twitterissä, kuinka hän oli joutunut seksuuaalisen häirinnän uhriksi. Tästä tuli nopeasti maailmanlaajuinen ilmiö, kun näyttelijä itse kehotti muitakin uhreja tuomaan asian esille. Monet ihmiset ovat hämmästyneet, kuinka yleistä tämän muotoinen väkivalta on.           Milanon painottaa, että kaiken väkivallan suhteen on noudatettava nollatoleranssia koko maailmassa, niin työpaikoilla kuin yksityiselämässäkin. Tämä ongelma ei koske vain Amerikkaa, vaan koko maailmaa-- Tämä on maailmanlaajuinen, haitallinen ílmiö. Seksuaaliväkivalta on yksi pahimmista asioista,  mitä t...