Sinttumaria

Heippa taas! Olen ihan kauhean pahoillani, että en ole saanut tänne pariin viikkoon uutta tekstiä. Minulla on takanani hyvin kiireisiä viikkoja, pitänyt tehdä paljon kurssitöitä ja kilpailutekstejä valmiiksi, sekä paljon aikaa on mennyt myös treenaamiseen ja psyykkiseen työhön.         Tänään aion puhua teille tunteista, niinkuin varmaan luittekin jo otsikosta. Olen itse joutunut jo pitkän aikaa miettimään tunteita. Jos nyt aluksi ruvetaan miettimään ihan perus tunteita. Ensimäiset mitkä tulevat mieleesi ovat varmasti ilo taikka suru, joillekkin saattaa tulla ahdistus tai pelko.  Ilon monesti ihmiset luokittelevat niihin "hyviin" tunteisiin, ja suru luokitellaan monesti "pahaan". Mutta miksi? Miksi luokittelemme tunteemmekin hyviiin- ja pahoihin tunteisiin? Ajatuskuva: Onko sinulla mielestäsi hyviä ja pahoja tunteita? Tosi asia kuitenkin on, että me tarvitsemme myös niitä "pahojakin" tunteita. Ilman surua, me emme voi tuntea iloakaan.  Surun k...

Monissa ystäväni- kirjoissa, joita täytimme aina kavereiden kesken ala-asteella, kysytään, että keitä minun perheeseeni kuuluu. Tuo kysymys voi olla joillekkin todella helppo, joillekin ei niinkään. Monien ihmisten käsitys perheestä tarkoittaa heti biologista perhettä. Kaikilla kuitenkaan asia ei ole niin.            Esimerkiksi oma perheeni on minulle enemmän perhe täynnä vieraita ihmisiä. En tunne, enkä tavallaan edes halua tuntea heitä. Tottakai rakastan omia siskojaní ja he ovat omaa perhettäni. Nykyään isänikin on mukana elämässäni.              Kuitenkin jos ajattelen perhettä, en aina ajattele silloin biologista perhettäni. Tottakai hekin ovat jollain tapaa perhettäni: nimenomaan biologisesti. Mutta entäs kun oma perhe ei tunnu omalta?             Minulla on elämässäni monia muitakin todella läheisiä ihmisiä, jotka ovat minulle omalla tavallaan perhettä. Kaverit on omalla tavallaa...

Joskus elämässä tulee vastaan esteitä. Esteitä, jotka tuntuu niin ylitsepääsemättömiltä , että olet ihan murusina ja hämilläsi, mitä nyt pitäisi tehdä. Joskus esteet saattavat tuntua jopa niin toivottomilta, että on vaikea nähdä itseään selviytyvän siitä. Tässä tekstissä käsittelemme toivoa, miten se auttaa meitä selviytymään näistä esteistä sekä miten toivo vaikuttaa mehin. Ilman toivoa me emme ole mitään, tai ainakaan minä en ole mitään. Jos minulla ei olisi toivoa, minulla ei olisi väliä. Millään ei olisi väliä. Ilman toivoa en kirjoittaisi tätä tekstiä tai eläisi tätä elämää, mitä elän nyt. Koko elämäni olen ollut riippuvainen toivosta. Toivo on se mikä pitää meidät elossa. Toivo on se mikä kertoo meille, että meillä ja meidän elämällä on väliä. Toivo kertoo ja kuvaa minulle pelastusta, unelmia ja rakkautta. Siitä ei ole ollut kauaa, kun oma elämänikin vaikutti todella toivottomalta. Rukoilin joka ilta parempaa huomista, vähemmän kipuja ja pahaa oloa. Oma elämäntilanteeni oli...