Kun on pahaolo ja reeni ei kulje

Mulla oli vähän aikaa sitten tilanne, että elämässäni oli paljon kiirettä, stressiä sekä paljon koulutehtäviä. Stressi on ollut minulle aina jonkinlainen ongelma, sillä aina kun kiire lisääntyy tai jokin asia vaan tuntuu hankalalta, stressilevelit nousee. Kun Stressi nousee, siitä yleensä seuraa ylikuormitusta, ahdistusta ja masentuneisuutta.
                       Monesti, kun elämässäni on tuollainen tilanne alkaa jopa kehoni voimaan pahoin. Maha saattaa mennä sekaisin sekä palautuminen treeneistä tuntuu mahdottomalta. Päässä ei pysty keksittymään enää treeneihin, vaan huomio kiinniittyy (vaikka ei haluaisikaan) väkisillä kaikkiin asioihin mitkä ovat jääneet tekemättä tai mitä pitäisi tehdä.
                      Onneksi olen oppinut lukemaan itseäni ja kehoani jo sen verran, että tajusin olevani todella ylikuormittunut, ja lihakset tuntuivat kaikin puolin olevan jumissa ja todella raskaita. Silloin hälytyskellot alkoivat päässäni soida, ja mietin mitä voisin tehdä tilanteelle.


Jatkuva stressi voi lopulta johtaa burn outtiin.   



Rupesin miettimään, mitkä asiat ovat tällä hetkellä tärkeitä. Mistä olisin valmis luopumaan hetkeksi, että saisin ne tärkeimmät asiat hoidettua?
                          Päätin jatkuvan huonon palautumisen takia vähentää liikkumistani: tein vain ylläpitävät treenit. Kerran kuntosalilla tekemässä koko kropan, ja kerran joku aerobinen treeni. Sain tuon "breikin" aikana tehtyä kaikki tarvittavat kurssityöt, kuten kahdeksan sivuisen historian esseen ja kaikki äidinkielen kurssitehtävät. Lisäksi kehoni sai tarvittavan levon palautumiseen täydellisesti.
                          En voisi kuitenkaan suinkaan sanoa, että tuo viikko olisi ollut helppo. Kaikkien kurssitöiden eteen sain yhteensä puurtaa yli 20 tuntia.  Takaraivossa oli edelleen se iskostettu treenin kaipuu. Vaikka yksi "kuormittava" tekijä olikin vähennetty minimiin stressin vaikutus ei vähentynyt.
Se vähentyi vain sen verran, että sain kaiken tärkeän tehtyä.
                         Nyt koeviikollakaan en ole treenannut ylläpitäven treenien lisäksi, muuten kuin kävellen. Vaikka kehossa tuntuisikin hyvälle, mieleni ei ole vielä täysin levännyt.


 Noh, mitä minä tästä opin?

Minun pitäisi kontrolloida stressiäni enemmän. Ei pitäisi antaa sen vallata mieltäni ja elämääni mieten haluaa. Olen kuitenkin elämäni aikana oppinut muutaman jutun:

Kun mieli on täynnä ahdistus ja stressiä, juoksen niitä yleensä karkuun. Karkuun juokseminen kuitenkin on vain näitä kahta pirulaista boostaava menetelmä, joten elä kokeile sitä, vaan:
mene sohvalle pitkäkseen, ja anna niiden murheiden tulla. Tutkistele niitä, miksi tunnet näin? Olisiko kenties aika pysähtyä hetkeksi edes jollain tasolla? Tässä teille terapeuttien tuhansien eurojen arvoinen kultainen neuvo.

Joskus on ihan hyvä pitää myös reenistä pieniä taukoja. Ei aina tarvitse olla viittä kertaa viikossa salilla, kun on muitakin asoita, mitä pitäisi tehdä. Kehokin saa extra palautumis aikaa, mikä voi joskus (ainakin omalla kohdalla) tehdäkkin ihan teräå ;) .


Nähdäänpi taas ensiviikolla uuden tekstin parissa!

- Sinttumariaminttu





Seuraa minua myös muualla:

SC:sinttumaria
IG: sinttumaria
FB: Sini Liimatainen/ Sinttumariaminttu

yhteistyöpyynnöt jne: sinttumariaminttu@gmail.com


                         

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tuhkasta nousi Mansikkatyttö

Muodonmuutos prosessi -22kg!

Hei Pieksämäki!