Tuhkasta nousi Mansikkatyttö
Siitä on jo aikaa, kun viimeksi kirjoitin tänne. Olen pitänyt taukoa aikalailla lähes jokaisessa sosiaalisessa mediassa, youtubeenkaan ei ole tullut uutta filmiä pyöritettäväksi. Taukoni aikana tapahtui todella paljon uusia ja hienoja asioita, ja tämä teksti kertoo siitä. Ensimäisenä tottakai haluan kertoa ja selventää voittoani Suonenjoella, jolloin minusta tuli Mansikkatyttö 2018!
Osa teistä varmaankin tietää, mistä olen tullut. Olette joko lukeeneet siitä lehdistä tai jutelleet kanssani siitä. Blogiani kuitenkin lukee moni muukin, joka ei kuitenkaan tiedä tästä.
Minun elämäni alku poltettiin maantasalle jo kun olin pieni. Minulle annettiin huonot mahdollisuudet selviytyä, sillä noin 80% lapsista, jotka kokevat samaa, kuin minä koin, kuolevat ennenkuin täyttävät neljä-vuotta. Synnyin sairaaseen perheeseen.
Elämäni oli täyttä tuskaa ja selviytymistä 13 vuotta. Vielä sen jälkeenkin, kun minut otettiin huostaan, elämä tuntui mahdottomalta ajatukselta. Olin kiinni kuoleman pyörteessä.
Jotenkin kuitenkin, muutamia vuosia sitten, opin rakentamaan tuhkasta tikkaita. Tikkaita, jolla pääsin takaisin elämääni kiinni. Opin löytämään itseni, opin tietämään mitä haluan, ja millainen minä haluan olla. En antanut enää menneisyyteni määritellä minua, vaan minä määrittelen itse itseni.
Tuo oli minun keinoni voittaa Suonenjoen Mansikkkakarnevaalien Mansikkatyttö kisa. Olin oma itseni. En seisonut lavalla voittajana vain tässä kisassa, vaan koko tähän astisesta elämästäni.
Itse mansikkattyttökisa oli todella mahtavaa. Tapasin paljon uusia ihmisiä, sain tehdä töitä ihmisten kanssa. Nyt voitosta on kuulunut jo useampi kuukausi. sillä onhan jo marraskuu. Olen saanut tehdä töitä voittoni jälkeen useamman kerran ja tarjouksia keikkaluontoisista hommista satee vieläkin sillointällöin.
Eniten olen kuitenkin tehnyt töitä Suonenjoella sijaitsevalle Pakkasmarjalle. Pakkasmarjan työntekijöiden kanssa olemme käyneet Tampereella ja Hämeenlinnassa. Hämeenlinnassa olimme useamman päivän LEPAA-näyttelyssä myymässä pakkasmarjan uutuus jäätelöä (marja), mitä saimme kaupaksi todella hyvin. Minun ei kuitenkaan tarvinnut pyörittää siellä yhtäkään palloa, vaan tehtävänäni oli enemmänkin ihmisille myyminen, rahastaminen ja tuotteesta kertominen. Ja senhän minä osaan! :)
Tampereella olimme K-team päivillä, enkä valitettavasti sielläkään pyörittänyt yhtäkään jäätelöpalloa, vaan nappailin ohikulkevia ihmisiä suostuttelevalla äänensävyllä maistamaan tätä samaa jäätelöä, ja tyrkytin (etenkin k-kauppiaille) esitteittä tuotteistamme, että he tilaisivat tuotteita omiin kauppoihinsa. Meillä oli jäätelöä mukana todella paljon, joten tapahtuman lopussa lähdin jakelemaan jäätelöpurkkeja ilmaiseksi ympäri messualuetta. Vaikka Tampereen reissu oli todella paljon lyhyempi kuin Hämeenlinnan keikka, tykkäsin siitäkin kovasti. Molemmissa oli omat haasteensa ja tehtävästä. Molemmista kuitenkin nautin todella kovasti!
Näiden keikkojen lisäksi olin viime perjantaina töissä Suonenjoen tyylipisteellä, missä jaoin glögiä ja juonsin tapahtuman lopuksi muotinäytöksen.
Syy siihen, miksi pidin kirjoittamisesta pidemmän tauon kuin yleensä, on se, että elämäni muuttui täydellisesti samoihin aikoihin kun voitin mansikkatyttö-tittelin. Muutin pois lastenkodista kuopioon, aloitin uudessa koulussa, aloitin uuden terpian, otin itselleni koiran, mikä kuitenkin kuoli 4 kuukautta myöhemmin veritulppaan... listaa voisin jatkaa vielä pitkään.
Olen kuitenkin tykännyt uudesta elämästäni todella paljon, enkä vaihtaisi enää takaisin entiseen, lastenkoti elämääni.
Aion kirjoittaa kuolleen koirani tarinan tänne jossakin vaiheessa, kun tunnen, että olisin itse valmis sen tekemään. Minua odottaa myös matka Venäjälle muutaman viikon päästä, josta haen itselleni koiranpennun, joka oli todella pienenä hylätty kadulle. Kirjoitan ja kuvaan siitä dokumentaarisen teoksen, mikä kertoo millaista koirien on elää venäjällä!
Oikein työrikasta alkavaa viikkoa kaikille!
-Sinttumariaminttu
Osa teistä varmaankin tietää, mistä olen tullut. Olette joko lukeeneet siitä lehdistä tai jutelleet kanssani siitä. Blogiani kuitenkin lukee moni muukin, joka ei kuitenkaan tiedä tästä.
Minun elämäni alku poltettiin maantasalle jo kun olin pieni. Minulle annettiin huonot mahdollisuudet selviytyä, sillä noin 80% lapsista, jotka kokevat samaa, kuin minä koin, kuolevat ennenkuin täyttävät neljä-vuotta. Synnyin sairaaseen perheeseen.
Elämäni oli täyttä tuskaa ja selviytymistä 13 vuotta. Vielä sen jälkeenkin, kun minut otettiin huostaan, elämä tuntui mahdottomalta ajatukselta. Olin kiinni kuoleman pyörteessä.
Jotenkin kuitenkin, muutamia vuosia sitten, opin rakentamaan tuhkasta tikkaita. Tikkaita, jolla pääsin takaisin elämääni kiinni. Opin löytämään itseni, opin tietämään mitä haluan, ja millainen minä haluan olla. En antanut enää menneisyyteni määritellä minua, vaan minä määrittelen itse itseni.
Tuo oli minun keinoni voittaa Suonenjoen Mansikkkakarnevaalien Mansikkatyttö kisa. Olin oma itseni. En seisonut lavalla voittajana vain tässä kisassa, vaan koko tähän astisesta elämästäni.
Voittokuva karnevaaleilla Mansikkatytön paljastamisen jälkeen.
Itse mansikkattyttökisa oli todella mahtavaa. Tapasin paljon uusia ihmisiä, sain tehdä töitä ihmisten kanssa. Nyt voitosta on kuulunut jo useampi kuukausi. sillä onhan jo marraskuu. Olen saanut tehdä töitä voittoni jälkeen useamman kerran ja tarjouksia keikkaluontoisista hommista satee vieläkin sillointällöin.
Eniten olen kuitenkin tehnyt töitä Suonenjoella sijaitsevalle Pakkasmarjalle. Pakkasmarjan työntekijöiden kanssa olemme käyneet Tampereella ja Hämeenlinnassa. Hämeenlinnassa olimme useamman päivän LEPAA-näyttelyssä myymässä pakkasmarjan uutuus jäätelöä (marja), mitä saimme kaupaksi todella hyvin. Minun ei kuitenkaan tarvinnut pyörittää siellä yhtäkään palloa, vaan tehtävänäni oli enemmänkin ihmisille myyminen, rahastaminen ja tuotteesta kertominen. Ja senhän minä osaan! :)
Hämeenlinnassa oli myös todella kaunista!
Tampereella olimme K-team päivillä, enkä valitettavasti sielläkään pyörittänyt yhtäkään jäätelöpalloa, vaan nappailin ohikulkevia ihmisiä suostuttelevalla äänensävyllä maistamaan tätä samaa jäätelöä, ja tyrkytin (etenkin k-kauppiaille) esitteittä tuotteistamme, että he tilaisivat tuotteita omiin kauppoihinsa. Meillä oli jäätelöä mukana todella paljon, joten tapahtuman lopussa lähdin jakelemaan jäätelöpurkkeja ilmaiseksi ympäri messualuetta. Vaikka Tampereen reissu oli todella paljon lyhyempi kuin Hämeenlinnan keikka, tykkäsin siitäkin kovasti. Molemmissa oli omat haasteensa ja tehtävästä. Molemmista kuitenkin nautin todella kovasti!
Meidän ständi K-team päivillä.
Näiden keikkojen lisäksi olin viime perjantaina töissä Suonenjoen tyylipisteellä, missä jaoin glögiä ja juonsin tapahtuman lopuksi muotinäytöksen.
Syy siihen, miksi pidin kirjoittamisesta pidemmän tauon kuin yleensä, on se, että elämäni muuttui täydellisesti samoihin aikoihin kun voitin mansikkatyttö-tittelin. Muutin pois lastenkodista kuopioon, aloitin uudessa koulussa, aloitin uuden terpian, otin itselleni koiran, mikä kuitenkin kuoli 4 kuukautta myöhemmin veritulppaan... listaa voisin jatkaa vielä pitkään.
Olen kuitenkin tykännyt uudesta elämästäni todella paljon, enkä vaihtaisi enää takaisin entiseen, lastenkoti elämääni.
Aion kirjoittaa kuolleen koirani tarinan tänne jossakin vaiheessa, kun tunnen, että olisin itse valmis sen tekemään. Minua odottaa myös matka Venäjälle muutaman viikon päästä, josta haen itselleni koiranpennun, joka oli todella pienenä hylätty kadulle. Kirjoitan ja kuvaan siitä dokumentaarisen teoksen, mikä kertoo millaista koirien on elää venäjällä!
Oikein työrikasta alkavaa viikkoa kaikille!
-Sinttumariaminttu
Kommentit
Lähetä kommentti