Osmon Superhölkkä, 3-sija!

Moikkaaa!
Olen ollut tänään ihan super onnellinen mun saavutuksista!
Tammikuussa mulla ei ollut tietookaan edes yhden kilometrin juoksemisesta. Olin todella huonossa kunnossa fyysisesti sekä henkisesti. Tammikuussa painoin kokonaiset 90kg! Siitä on tultu paljon alas. Kovaa duuniahan se oli, mutta olen ylpeä itsestäni. Aion kertoa tästä prosessista tarkemmin tulevissa blogiteksteissä, kun saan kehonmuokkauskurssin loppuun! :)

Tosiaan olin tänään juoksemassa Osmon Superhölkässä N/M19 sarjassa. Sarja oli ilmeisesti yhteisesti naisten sekä miesten sarja (tai ainakin näin ymmärsin) mutta netti tuloksissa ne on/tulee olemaan erikseen. Sarja oli tarkoitettu 19 vuotiaille, ja siitä alempi sarja oli 15 vuotiaille. Tunsin kuuluvani enemmän tuohon ylempään sarjaan.

Aamulla heräsin todella aikaisin (7.30) syömään puuroa, jugurttia ja mustikkakeittoa. Sen jälkeen pakkasin tavarat ja lähdin kävelemään kisapaikalle. Kisapaikka oli täällä Pieksämäellä, uimahallin takana. Ilmoittautuminen oli urheilutalon salissa.

Pukkarissa tapasin monia tosi ihanan tuntuisia naisia. Me keskustelimme pukeutumisesta, millaisilla vaatteilla kannattaisi juosta. Itse veivasin vaatteita: puin päälle ja mietin tuleeko kuuma jos juoksen niin, otin pois päältä ja puin uuden paidan. Veivasin vaatteita varmaan puolituntia, kunnes vain ajattelin, että ihan sama, mä juoksen nyt näillä.

Juoksin siis vanhalla työpaidallani jonka olin saanut ensimmäisenä vuonna avioliittoleiriltä. Yksi mies joka juoksi ohitseni kysyi minulta kesken juoksun, että ketä minä ohjaan kun selässäni lukee OHJAAJA!? Xd  Nauroin vain kysymykselle ja sanoin, että vanha työpaita vaan. :)

Kun lähtölaukaisu kuului, olin hiukan järkyttynyt hetken, kun suurinosa juoksioista juoksi vauhdilla ohitseni. Olimme kaikki eri tasoisia, sillä välimatkat toisiimme pitenivät hetkessä. Matka ensimäiselle huoltopisteelle sujui todella rattoisasti.Olin todella yllättynyt kun nappasin pöydältä mukin vettä ja se oli lämmintä. Mietin varmaan puolet matkasta, miksi se oli niin lämmintä ja sain itselleni ihan hyvän tyydyttävän vastauksen!

Vaikein kohta juoksemisessa oli varmasti se todella pitkä suora, missä maisemat eivät vaihtuneet ollenkaan. Silloin oli todella ihana kuulla niiden pukuhuone naikkosten ihania kannustuksia heidän juostessa pidempää reittiä. Kiitos teille, jos luette tätä <3 p="">


<3 p="">Olin todella tyytyväinen huoltopisteisiin, sillä ne olivat todella monipuoliset. Paluumatkalla siellä oli kolmea erilaista juomaa, pieniä hedelmiä ja rusinoita, mistä saisi nopeasti sokereita ja energiaa. Joinkin mehua paluumatkalla, koska minulla oli hiukan heikko-olo, kun verensokerini olivat niin alhaalla.

Juoksin viimeisen kilsan niin kovaa kuin jaloistani pääsin. Aikaisemmin olin vähän jarrutellut, koska pääni sanoi minulle, etten jaksaisi juosta koko matkaa näin lujaa, mutta lihastenpuolesta oisin voinut sanoa, että kyllä jaksaa. Oma pääni oli koko kilpailuni suurin vastustaja.

Kun pääsin maaliin kuulin oman aikani ja sijoitukseni. Olin todella yllättynyt, että pääsin palkintosijalle. (3-sija). Kuuluttaja sanoi, että minulle on siis palkinto luvassa.

Lähdin hölkkään mukaan vain omaa ennätystäni ajatellen, ja olin hiukan pettynyt itseeni,etten siihen pystynyt. Kolmos sija kuitenkin vähän lohdutti minua.

Luulen, että juoksuuni vaikutti eniten rankka viikkoni. Tämä viikko ennen kisoja oli myös todella rankka henkisesti, ja ainakin minulla se vaikuttaa myös fyysiseen jaksamiseen. Kun päässä on paljon kuormitusta ei fyysinenkään suoritus ole ihan niin hyvä.

Aion tähän loppuun sanoa, että ensivuonna olen todellakin tulossa uudestaan juoksemaan! Onnea muillekkin voittajille ja kiitos ihanista kanssakilpailijoista.!

Laitan tähän muutaman kuvan:
<3 p="">

<3 p="">
<3 p="">Hyvää syksyä!
<3 p="">
<3 p="">-Sinttumariaminttu

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tuhkasta nousi Mansikkatyttö

Muodonmuutos prosessi -22kg!