Pahan ajatuksen pyörä?
Hei!
Tervetuloa ensimäiseen blogiini!
Tämän blokin tarkoitus on toimia tietynlaisena "päiväkirjana" itselleni, mutta haluan jakaa ajatuksiani ja tekemisiäni teille tsemppaavana kirjoittajana.
Olen aina tykännyt kirjoittamisesta enemmän kuin lukemisesta. Kirjoittaminen on minulle tietynlainen intohimo. En halua kuitenkaan jauhaa teksteissäni tätä "himoa" joten nyt asiaan!
Aion pitää blogini hyvinkin elämänmyönteisenä, kertoillen omia kommeluksiani,mikä on auttanut minua selviämään vaikeista tilanteista ja tunteista. Minulla on tähän ensimäiseenkin itselleni todella tärkeä huomaaminen. Aloitetaan siis!
Alkuvuonna 2017 olin todella pettynyt itseeni. Olin lihonut jo useamman vuoden ajan n. pari kiloa kuussa. Painoin silloin melkein 90 kiloa. Vihasin omaa peilikuvaani, ja löllövää vartaloani. En pahemmin harrastanut liikuntaa ja minulla oli tapana syödä salassa paljon herkkuja. Herkkujen syöminen oli minulle tietynlainen pakkomielle, koska hain siitä tietynlaista "turvaa ja lohtua" minkä totesin jälkeenpäin omaksi virheajattelukseni.
Silloin päätin, että lihominen saa nyt loppua! En liho enää yhtäkään kiloa, en halua enää yhtäkään raskausarpea tai löllövää läskiä mahalleni.
Aloitin elämäntapamuutokseni hyvinkin tradikaalisti. Halusin eroon heti kaikista herkuista ja rasvaisista ruuista. Asetin itselleni paljon "kiellettyjä ruokia" ja aloin liikkumaan 6-7 kertaa viikossa. Kroppani sanoi muutamassa viikossa sopimuksen irti, koska se ei saanut riittävästi lepoa ja ravinteita. Silloiset kalorimäärät pyörivät reippaasti alle 1000. Minua pyörrytti joka treenin jälkeen todella paljon.
Tein yhden minulle todella tärkeän ihmisen kanssa sopimuksen, että kokeilisin viikon verran syödä "normaalisti". Jos laihduin ihan vähänkään, minun piti jatkaa syömistä, jos lihoin, miettisimme yhdessä mitä sitten tehtäisiin.
Viikon päästä vaaka näytti -1 kiloa. JEE! Se oli minulle todella iso asia, koska olin aina ennen laihduttanut paastoamalla, alle 1000 kalorin dieeteillä, mutta aina kun söin enemmän kuin sen, lihoin kaiken "takaisin". Se ei ollut todellista painon pudotusta.
Jatkoin siis syömistäni ja treenasin mahdollisimman monipuolisesti. Otin käyttööni myös mittanauhan tarkempien tulosten mittaukseen. (silloiset mitat: pituus:164cm, reidet: 60cm kädet 32cm ja maha 114 cm) Olin siis silloin kirjaimellisesti ylipainoinen.
Aluksi se tuntui todella kivalta ja tuloksia alkoi tulemaan todella nopeasti. Viikkojen myötä kuitenkin minulle tavallinen ahdistus alkoi näkyä enemmän päivissä. Aloin taas jäämään sänkyyn, miettimään, kuinka pahaolo minulla on jne. pahan ajatuksen pyörää. Välillä minulla oli myös niitä "hyviä" päiviä, jotka mieluusti meni treenatessa kavereiden kanssa ollessa.
En muista milloin rupesin nauttimaan liikunnasta ja sen tuomasta hyvästä olosta. Muistan vain, että siihen meni paljon aikaa. Minulla meni useita kuukausia "pakko laihdutuksessa" ( eli liikuin koska koin että oli "pakko".) En kokenut liikunnasta mitään muuta hyötyä.
Löysin liikunnan tuoman ilon ja hyvänolon, vasta kun yhdistin sen pahaan olooni. Ahdistus oli se joka vie minut alas, peiton alle sänkyyn itkemään ja kuuntelemaan surullista musiikkia. Sitten kun tajusin, että voisin kokeilla, jos menisin tekemään oikein kovan treenin ulos auringonpaisteeseen, ja se AUTTOI! Minulla ei ollut enää pahaolo!
Liikunnasta on tullut minulle pakokeino takaisin hyvään fiilikseen. Tottakai minulla on niitä päiviä kun tarvitsen muutakin, haleja ja huolenpitoa läheisiltä, mutta kun ahdistus iskee, osaan iskeä tuhatkertaa takaisin. Enää en ole ahdistuksen "vanki" vaan vapaa elämästä nauttiva liikkuja.
Nyt puolenvuoden aikana olen löytänyt sopivan balanssin ruuan, levon ja liikunnan välille. Minä suorastaan rakastuin tähän hommaan! Kiloja on lähtenyt -15kiloa (mitat otettu kaksi viikkoa sitten: pituus 164cm, reidet: 54cm, kädet 29cm, ja maha 90cm!) Olen kiinteytynyt hurjasti, ja matkaa on vielä paljon. Tavoitteenani on olla joskus sopivan kokoinen lihasmassakimppu, todella hyvässä kunnossa ja tehdä akrobatia temppuja!
Tässä pieni maistiainen elämästäni, toivottavasti nähdään seuraavissa teksteissä!
Rakkaudella , Sinttumariaminttu
Tervetuloa ensimäiseen blogiini!
Tämän blokin tarkoitus on toimia tietynlaisena "päiväkirjana" itselleni, mutta haluan jakaa ajatuksiani ja tekemisiäni teille tsemppaavana kirjoittajana.
Olen aina tykännyt kirjoittamisesta enemmän kuin lukemisesta. Kirjoittaminen on minulle tietynlainen intohimo. En halua kuitenkaan jauhaa teksteissäni tätä "himoa" joten nyt asiaan!
Aion pitää blogini hyvinkin elämänmyönteisenä, kertoillen omia kommeluksiani,mikä on auttanut minua selviämään vaikeista tilanteista ja tunteista. Minulla on tähän ensimäiseenkin itselleni todella tärkeä huomaaminen. Aloitetaan siis!
Alkuvuonna 2017 olin todella pettynyt itseeni. Olin lihonut jo useamman vuoden ajan n. pari kiloa kuussa. Painoin silloin melkein 90 kiloa. Vihasin omaa peilikuvaani, ja löllövää vartaloani. En pahemmin harrastanut liikuntaa ja minulla oli tapana syödä salassa paljon herkkuja. Herkkujen syöminen oli minulle tietynlainen pakkomielle, koska hain siitä tietynlaista "turvaa ja lohtua" minkä totesin jälkeenpäin omaksi virheajattelukseni.
Silloin päätin, että lihominen saa nyt loppua! En liho enää yhtäkään kiloa, en halua enää yhtäkään raskausarpea tai löllövää läskiä mahalleni.
Aloitin elämäntapamuutokseni hyvinkin tradikaalisti. Halusin eroon heti kaikista herkuista ja rasvaisista ruuista. Asetin itselleni paljon "kiellettyjä ruokia" ja aloin liikkumaan 6-7 kertaa viikossa. Kroppani sanoi muutamassa viikossa sopimuksen irti, koska se ei saanut riittävästi lepoa ja ravinteita. Silloiset kalorimäärät pyörivät reippaasti alle 1000. Minua pyörrytti joka treenin jälkeen todella paljon.
Tein yhden minulle todella tärkeän ihmisen kanssa sopimuksen, että kokeilisin viikon verran syödä "normaalisti". Jos laihduin ihan vähänkään, minun piti jatkaa syömistä, jos lihoin, miettisimme yhdessä mitä sitten tehtäisiin.
Viikon päästä vaaka näytti -1 kiloa. JEE! Se oli minulle todella iso asia, koska olin aina ennen laihduttanut paastoamalla, alle 1000 kalorin dieeteillä, mutta aina kun söin enemmän kuin sen, lihoin kaiken "takaisin". Se ei ollut todellista painon pudotusta.
Jatkoin siis syömistäni ja treenasin mahdollisimman monipuolisesti. Otin käyttööni myös mittanauhan tarkempien tulosten mittaukseen. (silloiset mitat: pituus:164cm, reidet: 60cm kädet 32cm ja maha 114 cm) Olin siis silloin kirjaimellisesti ylipainoinen.
Aluksi se tuntui todella kivalta ja tuloksia alkoi tulemaan todella nopeasti. Viikkojen myötä kuitenkin minulle tavallinen ahdistus alkoi näkyä enemmän päivissä. Aloin taas jäämään sänkyyn, miettimään, kuinka pahaolo minulla on jne. pahan ajatuksen pyörää. Välillä minulla oli myös niitä "hyviä" päiviä, jotka mieluusti meni treenatessa kavereiden kanssa ollessa.
En muista milloin rupesin nauttimaan liikunnasta ja sen tuomasta hyvästä olosta. Muistan vain, että siihen meni paljon aikaa. Minulla meni useita kuukausia "pakko laihdutuksessa" ( eli liikuin koska koin että oli "pakko".) En kokenut liikunnasta mitään muuta hyötyä.
Löysin liikunnan tuoman ilon ja hyvänolon, vasta kun yhdistin sen pahaan olooni. Ahdistus oli se joka vie minut alas, peiton alle sänkyyn itkemään ja kuuntelemaan surullista musiikkia. Sitten kun tajusin, että voisin kokeilla, jos menisin tekemään oikein kovan treenin ulos auringonpaisteeseen, ja se AUTTOI! Minulla ei ollut enää pahaolo!
Liikunnasta on tullut minulle pakokeino takaisin hyvään fiilikseen. Tottakai minulla on niitä päiviä kun tarvitsen muutakin, haleja ja huolenpitoa läheisiltä, mutta kun ahdistus iskee, osaan iskeä tuhatkertaa takaisin. Enää en ole ahdistuksen "vanki" vaan vapaa elämästä nauttiva liikkuja.
Nyt puolenvuoden aikana olen löytänyt sopivan balanssin ruuan, levon ja liikunnan välille. Minä suorastaan rakastuin tähän hommaan! Kiloja on lähtenyt -15kiloa (mitat otettu kaksi viikkoa sitten: pituus 164cm, reidet: 54cm, kädet 29cm, ja maha 90cm!) Olen kiinteytynyt hurjasti, ja matkaa on vielä paljon. Tavoitteenani on olla joskus sopivan kokoinen lihasmassakimppu, todella hyvässä kunnossa ja tehdä akrobatia temppuja!
Tässä pieni maistiainen elämästäni, toivottavasti nähdään seuraavissa teksteissä!
Rakkaudella , Sinttumariaminttu
Kommentit
Lähetä kommentti