Sinttumaria

Heippa taas! Olen ihan kauhean pahoillani, että en ole saanut tänne pariin viikkoon uutta tekstiä. Minulla on takanani hyvin kiireisiä viikkoja, pitänyt tehdä paljon kurssitöitä ja kilpailutekstejä valmiiksi, sekä paljon aikaa on mennyt myös treenaamiseen ja psyykkiseen työhön.         Tänään aion puhua teille tunteista, niinkuin varmaan luittekin jo otsikosta. Olen itse joutunut jo pitkän aikaa miettimään tunteita. Jos nyt aluksi ruvetaan miettimään ihan perus tunteita. Ensimäiset mitkä tulevat mieleesi ovat varmasti ilo taikka suru, joillekkin saattaa tulla ahdistus tai pelko.  Ilon monesti ihmiset luokittelevat niihin "hyviin" tunteisiin, ja suru luokitellaan monesti "pahaan". Mutta miksi? Miksi luokittelemme tunteemmekin hyviiin- ja pahoihin tunteisiin? Ajatuskuva: Onko sinulla mielestäsi hyviä ja pahoja tunteita? Tosi asia kuitenkin on, että me tarvitsemme myös niitä "pahojakin" tunteita. Ilman surua, me emme voi tuntea iloakaan.  Surun k...

Monissa ystäväni- kirjoissa, joita täytimme aina kavereiden kesken ala-asteella, kysytään, että keitä minun perheeseeni kuuluu. Tuo kysymys voi olla joillekkin todella helppo, joillekin ei niinkään. Monien ihmisten käsitys perheestä tarkoittaa heti biologista perhettä. Kaikilla kuitenkaan asia ei ole niin.            Esimerkiksi oma perheeni on minulle enemmän perhe täynnä vieraita ihmisiä. En tunne, enkä tavallaan edes halua tuntea heitä. Tottakai rakastan omia siskojaní ja he ovat omaa perhettäni. Nykyään isänikin on mukana elämässäni.              Kuitenkin jos ajattelen perhettä, en aina ajattele silloin biologista perhettäni. Tottakai hekin ovat jollain tapaa perhettäni: nimenomaan biologisesti. Mutta entäs kun oma perhe ei tunnu omalta?             Minulla on elämässäni monia muitakin todella läheisiä ihmisiä, jotka ovat minulle omalla tavallaan perhettä. Kaverit on omalla tavallaa...

Joskus elämässä tulee vastaan esteitä. Esteitä, jotka tuntuu niin ylitsepääsemättömiltä , että olet ihan murusina ja hämilläsi, mitä nyt pitäisi tehdä. Joskus esteet saattavat tuntua jopa niin toivottomilta, että on vaikea nähdä itseään selviytyvän siitä. Tässä tekstissä käsittelemme toivoa, miten se auttaa meitä selviytymään näistä esteistä sekä miten toivo vaikuttaa mehin. Ilman toivoa me emme ole mitään, tai ainakaan minä en ole mitään. Jos minulla ei olisi toivoa, minulla ei olisi väliä. Millään ei olisi väliä. Ilman toivoa en kirjoittaisi tätä tekstiä tai eläisi tätä elämää, mitä elän nyt. Koko elämäni olen ollut riippuvainen toivosta. Toivo on se mikä pitää meidät elossa. Toivo on se mikä kertoo meille, että meillä ja meidän elämällä on väliä. Toivo kertoo ja kuvaa minulle pelastusta, unelmia ja rakkautta. Siitä ei ole ollut kauaa, kun oma elämänikin vaikutti todella toivottomalta. Rukoilin joka ilta parempaa huomista, vähemmän kipuja ja pahaa oloa. Oma elämäntilanteeni oli...

Ole hetki masentuneen ihmisen kengissä: Masennus hiipii luokseksi hiljalleen. Alussa ponnistelet pienten asioiden kanssa, mutta yrität unohtaa sen. Se on kuin päänsärky: kerrot itsellesi sen menevän ohi. "Tämä on taas vain yksi huono päivä." Mutta se ei ole totta. Olet jumissa tässä mielentilassa. Totut laittamaan kasvoillesi maskin ja jatkat elämääsi muiden joukossa, koska sinun on pakko. Niin muutkin tekevät. Ongelma ei kuitenkaan katoa. Kamppailet yrittäessäsi esittää päivittäin ja se alkaa maksamaan liikaa. Siksi putoat   syvemmälle ja syvemmälle, ja alat perääntymään ystävien ja perheen luota,joskus jopa sulkien heidät kokonaan pois. Kaikki tyydytys on poissa. Pienet asiat,joista sait ennen iloa, ovat täysin arvottomia. Pienimmätkin askareet  tekevät kipeää.  Siksi menetät motivaatiosi. Miksi jatkaa yrittämistä, kun mikään ei saa sinua kuitenkaan onnelliseksi? Kaikki tämä saa sinut voimaan huonommin ja jäät kiinni oravanpyörääsi. Yhtäkkiä hu...

HAHAHA Joo... Kyllä, täytin 16 päivä tätä kuuta 18-vuotta. Silloin oli keskiviikko, joten ei. En ollut juomassa. Vietin synttäreitäni kotona syöden kakkua ja ottaen hassuja kuvia:) Tässä muutama:  JA EI, ei tunnu erilaiselta... NO OKEI, Kyllähän se vähän tuntuu :)   Lähdin perjantaina Rautalammille näkemään kavereita ja young festiin. Oli aivan huippua! Muutama hassu kommellus lompakon häviämisen ja löytymisen ja muidenkin todella kummallinen yhteensekoitus teki juuri siitä 24 tunnista ihanan! Kiitos ihanat rakkaat loistavista synttäreistä! Tässä vielä young festistä kuvia. Pääesiintyjänä oli Younghearted!  Kiitos! Rakkaudella, Sinttumariaminttu

Heippa heii! Koulut alkoi suurimalla osalla viime maanantaina. Itse olen jo opiskellut puolitoista viikkoa. Koulu alkoi mielestäni odotettua paremmin. Otin ensimäiseen jaksoon vain kaksi ainetta, koska en koe, että valmistumisellani olisi kiire. Päätimme rexin kanssa, että vaihdan sittenkin aikuislukioon vasta ensi syksynä. Eli nyt on minulla virallinen ABI vuosi!           Ajattelin siis tanssia wanhat 2018 sekä olla penkkareissa oman vuosiluokan mukana. Ajattelin, että ensivuosi on ns. "ylimääräinen" nelosvuosi. Eikä se minua haittaa yhtään, päin vastoin. Nyt minulla on aikaa itselleni ja muulle elämälle koulun ohella. Ajattelin näin koulun alkajaiseksi kirjoittaa jotain ohjeita uusille lukiolaisille, koska olisin näitä itse kaivannut ensimäisenä vuonna. :) 1 . Älä pelkää vanhempia oppilaita. Itse kun siirryin lukioon, heti ovesta sisään astuessani huomasin, että lukiossa on vähän erilaista. Koulun vanhimmat, eli kolmoset sai ohit...

Hei! Siitä on taas jo tovi, kun olen kirjoittanut tänne viimeksi. Tämä ei johdu siitä, että olisin unohtanut blokini tai, että minulla ei olisi ideoita. Päinvastoin. Ideoita kirjoittamiseen löytyisi vaikka millä mitalla. Ainut ongelma vaan on, että en oikeen tiedä, että miten aloittaisin. Sain kuitenkin todella hyvän idean uusimmasta Demi lehdestä ja tekstiä alkoi taas tulvia sisälläni. Demin kannessa oli paljon myönteisiä sanoja; olet vahva ja kaunis. Minun on tehnyt mieli aikaisemminkin kertoa tästä, mutta vasta nyt sain sanoja ajatuksilleni. Miten minä opin rakastamaan itseäni? Viimeiset kahdeksan kuukautta ovat olleet myös tämän takia erittäin ihania kuukausia. (Olin joutunut sairaslomalle, joka kesti 6 kk) Olin niin väsynyt, enkä jaksanut edes meikata. Peilistä katsoi väsynyt haamu. Lomani aikana kuitenkin opettelin pitämään itsestäni huolta; käymään suihkussa säännöllisesti, pestä naama ja rasvata se kaksi kertaa päivässä sekä kartoittamaan myös fyysistä tasapainoa esim. ...