Sinttumaria

Heippatirallaa taas täälläkin puolella! Olen pitkään jo haaveillut tän tekstin kirjoittamisesta ja julkaisemisesta, sillä tämä on ollut yksi elämäni parhaimmista päätöksistä. Toisaalta tekstin julkaiseminen hiukan jännittää. Eli siis: Viime tammikuussa vaakamittari alkoi näyttää uhkaavasti huomattavaa ylipainoa. Tiesin, että ongelma oli ollut pitkäaikainen, ahmimisien ja liikkumattomuuden takia. Muistan kuinka minua ahdisti vuosia sitten, kun vaaka näytti yli 70 kiloa. Silloin olin päästänyt itseni vielä parisenkymmentä kiloa lihavemmaksi. Kun vaaka näytti tammikuun alussa sitä pelottavinta numeroa, 90kg, päässäni rasahti. Rupesin pohtimaan, että haluanko jatkaa tässä epäterveellisessä kierteessä, lihoa, lohtu syödä ja lihoa taas. Vai haluanko elää terveellistä, normaalivartaloisen elämää, energisenä ja hyvinvoivana. Halusinko parantua, vai halusinko jatkaa sairastamista. Tämä päätös ei missään tapauksessa tullut minkää muun ihmisen vaikutuksesta, että joku olisi haukkunut tai...

Olen aina tykännyt laulaa. Pienenä joskus jopa haaveilin esiintymisestä. Jo ensimäisellä luokalla pääsin kuoroon. Silloin vielä pelkäsin yksin esiintymistä. Koulussakin aina lauloin ääni korkealta vikisten yksin laulukokeissa opettajalle. Minua pelotti niin paljon, ettei opettaja pitäisi laulustani. Kuorossa kuitenkin pääsin harjoittelemaan esiintymistäni. Aloin tykkäämään ja nauttimaan esiintymisestä. Suorastaan rakastuin siihen, kun sain hetken olla huomion keskipiste ja ihmiset nauttivat laulustani. Vähän vanhempana olin muutamassa näytelmässä ja musikaalissakin mukana. Rakastin näyttelemistä yhtä paljon kuin laulamistanikin. Olen ollut muutaman vuoden verran myös laulutunneilla ja sitä kautta myös laulellut erilaisissa tapahtumissa. Olen ollut kaksi vuotta mukana Pieksämäen Lucioissa. Aikaisemmin airueessa ja tänä vuonna (kolmas vuosi) Lucia-neitona. Rakastuin jo ensimäisenä vuonna Lucioiden tuomaan sanomaan. Valon tuominen ihmisten elämään tänä kylmänä ja pimeänä vuodenaikan...

Talvi on monelle ihmiselle kaikista raskin vuodenaika. Aamulla kun lähtee töihin on pimeää, ja kun pääsee töistä on pimeää. Aurinkoa ei oikeen näy missään ja unentarve kasaantuu kuormittamaan aivoja. Viime talvi oli itselleni todella kiireistä aikaa. Menin aamulla kouluun, koulusta harkkoihin, sieltä kotiin syömään, läksyt ja nukkumaan. Päivistäni puuttui itselleni pakollinen lepo ja yksinolo. Harrastukset alkoivat tuntumaan enemmän työltä ja pakkopullalta kuin kivalta ja voimaa antavalta. Silloin en osannut vielä kunnolla arvioida omaa jaksamistani, vaan menin eteenpäin kuin höyryveturi joka odottaa rikkoutumista. Tänä talvena olen kuitenkin viisaampi. Kaikki pakolliset jutut on kirjattu kalenteriin ja uusia juttuja otetaan mukaan vasta kun olen varma jaksamisestani. Olen varannut kalenteriini aikaa myös itselleni, treeneilleni ja kirjoittamiselle. Muuten olisin "hyödyntänyt" niidenkin ajan muilla kivoilla, mutta raskaammilla jutuilla. Koska olen oppinut omista virheis...

Moikka! Siitä on nyt aika kauan aikaa kun olen tuottanut tekstiä tänne viimeksi. Koulussa on ollut paljon kiireitä, on pitänyt lukea kokeisiin ja tehdä kurssitöitä. Lisäksi olen treenaillut ja suunnitellut aikatauluja itselleni sopiviksi. Aikamoista vekslaamista siis kokoajan. Ajattelin kuitenkin tuoda tänne ajatuksia mun suunnitelmista tulevaisuudessa. Kävimme koulun kanssa Kuopion abipäivillä, missä oli todella paljon esillä erilaisia koulutusvaihtoehtoja ja yliopistoja. Ennen sinne menoa minulla oli suhteellisen tarkka suunnitelma, mitä teen lukion jälkeen, mutta tuo reissu nostattikin ihan uusia ajatuksia. Ennen ajattelin lähteväni ensimäisenä vaihtoehtona lukemaan psykologiaa. Tuo reissu toi todella vahvasti esiin sen, että ei, se ei ole minun juttuni. Toisena vaihtoehtona olin ajatellut sairaanhoitajaa, mikä ei valitettavasti ollut vaihtoehdoissa koulutuspaikkaesittelyssä. Haave tuostakin ammatista on alkanut laantumaan. Uutena tulokkaana (siis oikeasti vuoden sisään!)...

Skippasin todella pitkään tämän tekstin kirjoittamista, koska aihe tuntuu todella rankalta. Halusin kuitenkin kirjoittaa tämän, koska toivon ja uskon, että tästä olisi apua joillekin ihmisille jotka ovat joutuneet tai joutuvat joskus kokemaan seksuaalistaväkivaltaa.           Kyseinen haaste lähti liikkeelle, kun Amerikkalainen näyttelijä Alyssa Milano kertoi twitterissä, kuinka hän oli joutunut seksuuaalisen häirinnän uhriksi. Tästä tuli nopeasti maailmanlaajuinen ilmiö, kun näyttelijä itse kehotti muitakin uhreja tuomaan asian esille. Monet ihmiset ovat hämmästyneet, kuinka yleistä tämän muotoinen väkivalta on.           Milanon painottaa, että kaiken väkivallan suhteen on noudatettava nollatoleranssia koko maailmassa, niin työpaikoilla kuin yksityiselämässäkin. Tämä ongelma ei koske vain Amerikkaa, vaan koko maailmaa-- Tämä on maailmanlaajuinen, haitallinen ílmiö. Seksuaaliväkivalta on yksi pahimmista asioista,  mitä t...

Olen viime aikoina unohdellut ja sekoillut todella monien asioiden kanssa. Puhelimeni on jäänyt junaan, unohtanut junalippuja, hävittänyt avaimeni sekä kaikkea muuta todella typerää. Unohteluni saattaa osittain johtua vain tästä "kiireestä" mitä luon itselleni ja ympärilleni. Minä tavallaan ahdistun siitä ja näin ollen alan unohtamaan asioita. Silloin muistan: ei liikaa rautoja sinne tuleen! Me kaikki teemme joskus virheitä. Virheiden tekeminen tekee meistä ihmisiä. Virheiden tekeminen saatta kuitenkin joskus tuoda meille ärsyyntyneen, mielensäpahoittaja-olon ja näin ollen saatat purkaa sitä toisiin, ja oravanpyörä saa uuden alun. Itselleni oli aikoinaan todella vaikea hyväksyä huonoja koenumeroita. Aina kun sain "huonon" numeron, rupesin itkemään ja olin todella pettynyt. Silloinkin yleensä kysessä oli ollut useita huolimattomuus virheitä, jotka olivat kasaantuneet ns. "huonoksi" numeroiksi. Minulle huonoja numeroita olivat kaikki alle kahdeksan. Kahd...

Moikkaaa! Olen ollut tänään ihan super onnellinen mun saavutuksista! Tammikuussa mulla ei ollut tietookaan edes yhden kilometrin juoksemisesta. Olin todella huonossa kunnossa fyysisesti sekä henkisesti. Tammikuussa painoin kokonaiset 90kg! Siitä on tultu paljon alas. Kovaa duuniahan se oli, mutta olen ylpeä itsestäni. Aion kertoa tästä prosessista tarkemmin tulevissa blogiteksteissä, kun saan kehonmuokkauskurssin loppuun! :) Tosiaan olin tänään juoksemassa Osmon Superhölkässä N/M19 sarjassa. Sarja oli ilmeisesti yhteisesti naisten sekä miesten sarja (tai ainakin näin ymmärsin) mutta netti tuloksissa ne on/tulee olemaan erikseen. Sarja oli tarkoitettu 19 vuotiaille, ja siitä alempi sarja oli 15 vuotiaille. Tunsin kuuluvani enemmän tuohon ylempään sarjaan. Aamulla heräsin todella aikaisin (7.30) syömään puuroa, jugurttia ja mustikkakeittoa. Sen jälkeen pakkasin tavarat ja lähdin kävelemään kisapaikalle. Kisapaikka oli täällä Pieksämäellä, uimahallin takana. Ilmoittautuminen oli urh...